Harrastetutkimus

Harrastetutkimus on tärkeä osa karhunhammassuoritusta. Tutkimukselta ei vaadita ammattilaistasoa, mutta tutkimuksen tulee olla aiheeltaan selkeästi rajattu, sisältää riittävät havainnot ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset. Olennaista on, että ennalta esitettyihin kysymyksiin pyritään löytämään vastaukset, jotka esitetään perusteltuina loppuraportissa. Yritä keksiä suoritukseen joitain partiomaisia ja hauskojakin elementtejä, ettei siitä tule vain kuivaa luetteloa tehdyistä asioista ja havainnoista. Ennen jo Karhunhammastutkimuksina tehdyt aiheet eivät kelpaa uudelleen, jos niihin ei ole kehitetty jotain ihan uutta näkökulmaa.

Tutkimuksen aihe
Harrastetutkimuksen aiheen voi itse valita, mutta sen tulee liittyä vaeltamiseen tai vaelluskohteeseen (luontoon, ihmisiin , kulttuuriin). Muona- tai varustearvioihin liittyvät aiheet eivät kelpaa, sillä niiden tekeminen kuuluu muutenkin Karhunhampaan suoritukseen. Vinkkejä ajankohtaisista tutkimusaiheista voi kysellä mm. Ympäristöministeriöstä, tutkimusasemilta, Metsäntutkimuslaitokselta, paikallisilta luonnonsuojelujärjestöiltä, kotiseutumuseoista ja kuntien matkailusihteereiltä sekä piirisi vaellusohjaajalta. Mielenkiintoisin aihe on kuitenkin itse keksitty ja kehitelty.

Tutkimuksen tekeminen
Karhunhampaan harrastetutkimus edellyttää havaintojen tekemistä ja kirjaamista vaelluksen aikana. Hyvä tutkimus on selkeä ja johdonmukainen. Siinä on :
1) Huolella laadittu ja hyväksytty tutkimussuunnitelma,
2) aineiston keruu tutkimussuunnitelmassa esitettyjen kysymysten ratkaisemiseksi,
3) aineiston käsittely sekä
4) tulosten ja johtopäätösten esittäminen loppuraportissa.

Tiedot on esitettävä niin, että asiaan perehtymätönkin tajuaa mistä on kyse, mitä on tehty ja se olisi näillä tiedoilla toistettavissa. Karhunhammas on yksilösuoritus. Parhaista raporteista otetaan kopio SP:n kirjastoon.